torstai 7. lokakuuta 2010

Intialaiset eivät innostu avantouinnista!

..tämä tuli todetuksi kesäkuussa 2010. Tai jos tämän lajin faneja löytyy Intiasta, me emme ryhmämme kanssa tavoittaneet heitä.


Saimme Haaga-Helian Matkailun sähköinen liiketoiminta -koulutuksessa tehtäväksemme houkutella valitsemallamme teemalla mahdollisimman paljon intialaisia Orkut.com -palvelun käyttäjiä perustamaamme ryhmäämme kuukauden ajanjaksolla. Pelkkä jäsenten määrä ei ollut arvioitavana vaan heitä piti myös osata aktivoida sisällön tuotantoon.



Heti alussa tehtävä tuntui itselleni vieraalta, sillä tämä Intian suurimpiin sosiaalisiin medioihin kuuluva palvelu oli minulle täysin vieras siinä missä Intialaisten mielenliikkeet yleensäkkin. Oli kuitenkin ryhdyttävä hommiin, sillä aikaa oli vähän ja niinpä aloitimme ryhmämme kanssa brainstorming-tyyppisesti ideoinnin. Heti aluksi totesimme, että sosiaalisissa medioissa tuntuu menestyvän aina kaikista hulluimmat ideat (esim. minikaivuriajelut) ja päätimme lähteä tuolle luvatulle tielle. Päätimme ottaa käyttöön myös jotakin todella suomalaista ja intialaisten näkökulmasta eksoottista. Ajatuksiimme nousi heti talvi ja siihen liittyvät erikoisuudet. Päätimme myös kohdentaa ryhmän teini-ikäisille (14-22v.) miespuolisissa Orkut.com -käyttäjille perustuen kys. palvelun käyttäjäprofiiliin.


Päätös
Pitkähkön idealistan ja parin kahvikupin jälkeen päädyimme valitsemaan kattoteemaksi avantouinnin. Ryhmä ristittiin nimellä "INDIA! You join, we swim in ice!". Koska hommaan piti saada vielä jonkinlainen houkutin, lisäsimme peliin lupauksen: Kun 1.000.000 jäsenen raja ylittyy, menemme itse uimaan avantoon ja kuvaamme sen intialaisille verkkoon. Suhteellisen pian huomasimme, että tuo määrä ei ehkä täyty ja laskimme rajan lopulta 100 jäseneen - siinäkin tavoitteessa lopulta 95 jäsentä liikaa.


Intialaisten jahdissa
Jäsenhankintaa pyrimme tekemään erilaisten Intialaisten Suomi-yhteisöjen kautta erinäisissä sosiaalisissa medioissa (Twitter, Facebook, keskustelufoorumit...) ja blogeissa, sekä suoralla kontaktoinnilla henkilöihin. Teimme lujasti töitä ja uskoimme, että idea olisi tarpeeksi hullu ostettavaksi.


Tulos
Hyvin harvassa toimenpiteessä onnistuimme, sillä lopullinen Intialaisten jäsenmäärä Orkut.com -ryhmässämme oli 5.


Jälkipyykki
Mikä meni vikaan siis? Tehtävän toteutuksessa oli monia eri ongelmakohtia. Suurimpana näen kuitenkin sen, että kenelläkään ryhmässä ei ollut varsinaista Intia-tuntemusta ja intialaisten tavat ja mieltymykset olivat näin täysin vieraita meille. Aikataulu oli myös liian tiukka syvempään tutustumiseen/suunnitteluun.


Lisäksi meiltä puuttui jonkinlainen ryhmän vetovastuu sekä totaallisesti "Plan B" tilanteeseen, jossa homma ei pelittänytkään. Kaiken takana lienee ajan puute niin itse tehtävän kunniallisen suorittamisen tasolla kuin myös omien töiden sovittelussa ja aikataulutuksessa tehtävän toteutukseen.

Suurimmaksi onglemaksi nousi itselleni jälkikäteen ryhmän "kylmä kuolema" tehtävän päätyttyä. Olen vastaanottanut nyt parin kuukauden ajan sähköposteja uusilta Intialaisilta ystäviltäni ja joudun poistamaan profiilini palvelusta.

Mikä on tehtävän eettinen näkökulma, kun pyritään saaamaan nopeasti mahdollisimman suuri joukko jäseniksi (=lähes keinolla millä hyvänsä) ja jätetään ryhmä elämään omaa elämäänsä heti deadlinen koitettua? Ei ole varmasti ainakaan parasta Suomi-markkinointia... tässä olisi tietysti ollut myös paikka meidän ryhmän keskusteluille ennen toteutusta mutta toisalta en näe että tähän olisi ollut monia pelastavia toimintavaihtoehtojakaan, sillä ryhmä piti perustaa ja arviointi tapahtui kuten edellä kuvattuna.


Kaiken kaikkiaan tehtävästä jäi käteen uuden sosiaalisen median jonkinasteinen tuntemus, sen tosiasian tiedostaminen ettei internetmainonta olekaan helppoa ja uusi innokas ystävä nimeltä Kamal!

2 kommenttia:

  1. Taisit kuitenkin lopulta pitää tehtävästä, myönnä pois;) Toivottavasti opit myös sen, että sosiaalisen median maailmaan ei pidä lähteä hätiköiden ja kohderyhmää tuntematta!

    VastaaPoista
  2. Hyvin vähän:) Ja toki myös hätiköinnin tuloksellisuus tuli opittua. Tehtävän puolestahan jouduimme kuitenkin näin tekemään, joten oppi tuli kyllä tässä tapauksessa kantapään kautta. Mutta ehkäpä se pysyy myös näin opittuna myös paremmin mielessä:)

    VastaaPoista